Saavuin Brysselin lentokentälle 21.8. ja ensimmäinen perheeni oli minua vastassa siellä. Perheeseeni kuuluu 3 veljeä ja 2 siskoa, mutta sunnuntain jälkeen kotona asuu enää yksi veli ja yksi sisko, kun toinen siskoistani lähtee Argentiinaan vaihtoon.
Koska saavuin iltapäivällä kolmen jälkeen, oli valtatie hyvin ruuhkainen. Kiersimme pienempiä teitä pitkin kotiin Wemmeliin. Matkalla kävimme katsomassa Atoniumia. Sen jälkeen tulimme kotiin. Ensimmäinen hämmästyksen aihe oli, kun perheenjäseneni eivät ottaneet kenkiä pois jalasta. Nyt olen oppinut, että usein belgialaiset pitävät kenkiä jalassa kokoajan, jopa nostavat kengät sohvalle, kun siinä makoilevat.
Tiistai-iltana illallisen jälkeen Ariel, bolivialainen vaihto-oppilas, ja Aurélien, Arielin host-veli, joka lähtee Taiwaniin vaihtoon elokuun lopussa, tulivat käymään. Istuimme ulkona pari tuntia. Seuraava perheeni on Aurélienin perhe ja Ariel tulee minun nykyiseen perheeseeni. Arielin nykyinen perhe asuu myös Wemmelissä.
Torstaina kaikki Belgiaan tulleet vaihto-oppilaat kokoontuivat Brysseliin viettämään päivää yhdessä. Meitä on yli 200, varmaan lähemmäs 300. Vierailimme kuninkaan työpaikalla, jossa kiersimme tunnin verran. Kierroksen jälkeen saimme belgialaiset vohvelit, jotka todella ovat hyviä. Sen jälkeen suuntasimme lounaalle syömään perunamuussia ja lihapullia. Lounaan jälkeen suunnistimme Belgian eduskuntatalolle, missä saimme opastetun kierroksen. Kierroksen lopuksi istuimme jossakin salissa. Paikalle saapui ilmeisesti eduskunnan puheenjohtaja. Hän ja muutamat muut pitivät puheita. Puheiden jälkeen eduskunnan puheenjohtajan kanssa otettiin kuvia maittain ja annettiin Rotary clubin viirit. Ainoana suomalaisena sain kaikilta muilta vaihto-oppilailta raikuvat aplodit. Rotareiden ohjelma päättyi eduskuntatalolle, mutta minä ja bolivialainen Ariel kiersimme hieman kaupunkia yhdessä.
Tänään perjantaina kävimme minun host-äitini, Arielin ja Arielin host-äidin kanssa koululla. Valitsimme kursseja. Minä opiskelen vuoden aikana ranskaa, englantia, matematiikkaa, liikuntaa, biologiaa ja maantietoa. Englanti on kuulemma minulle koulussa todella helppoa, sillä englantini on erittäin hyvä. Täällä kouluissa englanti aloitetaan 15-vuotiaana, joten kaikki minun ikäiset eivät puhu hirmu hyvää englantia. Tuleva kouluni on todella iso ja vanha. Se aloitti toimintansa noin 1830. Siellä opiskelee yli 800 oppilasta. Koulu on katolinen, mutta enää he eivät painota uskontoa juurikaan. Yhdessä luokka huoneessa näin ristin seinällä, mutta muuten se näytti normaalilta, vanhalta tiilirakennukselta.
Nyt perjantaina vietämme myös siskoni, Léan, läksiäisiä hänen kavereiden kanssa. Kävimme yhdessä kaupassa ja äsken autoin ruuan laittamisessa. Huomenna tänne tulee sukulaisia, kummeja ja muita tuttuja. Maanantaina minä, Ariel, Mattéo ja äitini lähdetään meren rannalle muutamaksi päiväksi.
Näiden muutamien päivien aikana olen opetellut uutta ruokailurytmiä. Täällä syödään kolmesti päivässä. Aamiainen syödään heti herättyä, lounas yhden ja kolmen välissä ja päivällinen seitsemän ja yhdeksän välissä. Olen täällä vielä toistaiseksi kokoajan nälkäinen, sillä Suomessa olen tottunut syömään useammin. Olen myös joutunut opettelemaan poskisuudelmakulttuurin, vieläkin se hämmästyttää minua hieman, mutta nyt tiedän suunnilleen, milloin kuuluu tervehtiä poskisuudelmilla.
Ranskani ei ole vielä kovin hyvä. Osaan perussanoja, mutta kokoajan opin jotain uutta. Perheeni on hyvin kärsivällinen ja opettavat minulle kokoajan lisää ja lisää. Host-äitini on kirjoittanut minulle esimerkiksi kehonosat paperille ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti