Puolivälitapaaminen ja mielenosoitus

Moi!

Pari viikkoa sitten lauantaina olin mun Rotary-piirin (2170) järjestämässä puolivälitapaamisessa. Minä ja Ariel otettiin sama metro keskustaan. Musta on joka kerta yhtä kummallista kävellä ympäriinsä pinssejä täynnä oleva blaiseri päällä. Tapaaminen oli ihan Brysselin keskustassa, hotellin kokoustilassa. Se oli ensimmäinen Rotaryn järjestämä tapaaminen vaihtareille, missä kielenä oli ranska. Ranskaa opiskeleville se oli ihan ok. Joukossa oli kuitenkin kolme hollantia opiskelevaa vaihtaria. Niille sitten joku tulkkas, mistä puhutaan.

Tapaamisen ideana oli, että mun piiri sai kuulla, mitä meille kuuluu. Meiltä kyseltiin, jos meillä on ongelmia, jonkun asian suhteen. Mulla ei kuitenkaan oo onneks ollut mitään ongelmia. Tai on toki, kieli oli aluksi tosi vaikeaa ja yhdellä opettajalla on ollut toisinaan vaikeuksia ymmärtää, että mun kielitaito ei ole kolmen kuukauden jälkeen täydellinen. Tai jonkinlainen ongelma on kai se, että en tiedä aina, milloin antaa poskisuudelma ja milloin ei. Mutta koen kuitenkin, että mun ongelmat on pieniä ja niistä selviän helposti.

Monen mielestä tapaaminen oli tylsä ja turha. Oli se mustakin siinä vaiheessa, kun on istunut jo liian kauan ja keskittynyt kielen ymmärtämiseen. Kuitenkin se tapaaminen laitto mut jollain tapaa miettimään, oonko käyttänyt tän kuluneen puol vuotta niinkun halusin ja mitä haluan tehdä vielä keväällä. Tajusin myös siellä tapaamisessa, että mun ehkä täytyy ite nähä vähän enemmän vaivaa sen eteen, että tapaan mun koulukavereita koulun ulkopuolella. Nyt kun ranskan ymmärtäminen on mulle helpompaa ja pystyn myös puhumaan, oon pystynyt joihinkin keskuteluihin jotain sanomaan. Koulusta mun kaveritkin suhtautuu muhun paljon kevyemmin mielin, kun en ole enää se, jolle täytyy kaikki asiat aina selittää uudelleen tai kääntää keskustelu englanniksi.

Sen tapaamisen jälkeen, minä ja muutama muu vaihtari mentiin syömään vohvelit. Mä olin onneks syönyt kotona ennen lähtöä hieman, sillä en tiennyt, mitä tapaamisessa tehdään Moni oli kuitenkin ajatellut, että tottakai siellä syödään. Se alkoi puol kahdelta, mikä ihan hyvin belgialaisille voi olla lounasaika. Osa siis suuntas ettimään jotain suolasta syötävää, mutta minä, Sara, Snowy ja Ellen mentiin syömään vohvelit, sillä kaikkien täytyi mennä pian kotiin syömään illallista.

Vohveleiden jälkeen lähdin tosiaan metrolla kotiin. Metrossa sattumalta törmäsin Arieliin, joka oli samassa metrossa. Matkustettiin yhdessä kotiin. Kotona meillä oli vieraita syömässä. Mun host-äiti kyseli, tiedänkö mitä Snowylle kuuluu. Snowy on siis Taiwanista kotoisin ja tän mun nykyisen perheen poika on just nyt Taiwanissa vaihossa. Snowy tuntee yhden tän perheen pojan isäntäperheistä. Mun host-äiti kutsu Snowyn meille kylään. Musta se on hauska yhteensattuma!

Sunnuntaina mun oli tarkoitus tehdä lohikeittoa illalla mun host-äidin syntymäpäivän kunniaksi, mutta jostain syystä en sitä saanutkaan tehdä sinä iltana. Ei se mitään, teen keittoa joskus toiste.

Maanantaina menin kouluun. Mun maantiedon opettaja oli jälleen pois, joten kerkesin hyvin tulla kotiin syömään. Tiistaina olin hieman huonovointinen ja jäin kotiin huilaamaan. Se oli päänsärkyä, joka meni ohitse kunnon lepäämisellä. Keskiviikkona menin kouluun jälleen. Koululla oli jostain Belgian yliopistolta ihmisiä kertomassa erilaisista opiskelumahdollisuuksista koulun jälkeen, Belgiassa ja Belgian ulkopuolella. Suomen yliopistoja siellä mainostettiin myös. Koulun jälkeen menin Brysseliin, sillä mun oli haettava mun vaihtarihuppari sieltä. Näin Saran rautatieasemalla ja lähdetiin hakemaan meidän huppareita. Sitten lähdettiin ettimään ruokaa ja matkalla nähtiin Saran kaks vaihtarikaveria. Ne etti jotain wokki-ravintolaa, mutta eivät tarkalleen tienneet, missä se on. Löydettiin se kuitenkin ehkä tunnin etsinnän jälkeen. Wokki oli kuitenkin hyvää, joten ei se mitään. Saran kaverit lähtivät jonnekkin ja minä ja Sara suunnattiin ostamaan taas vohvelit. En tiiä, onko mun ja Saran jutuks kehittymässä vohvelit, mutta kahtena kertana peräkkäin kun ollaan nähty, ollaan ostettu vohvelit samasta kojusta.

Torstaina tulin taas kotiin lounaalle, koska mun liikunnan opettaja ei ollut koulussa. Perjantaina aloitin tunnin myöhemmin, koska maantiedon opettaja ei ollut aamulla koulussa. Huomasin koululla myös, että mun ranskan opettaja on poissa, mutta uskonnon opettaja pitää meidän uskonnon tunnin ensimmäisen ranskan tunnin aikana. Näin saatiin viimeinen tunti vapaaksi. Ruokailun jälkeen mulla oli tarkoitus, että mulla on maantietoa. Opettaja oli kuitenkin edelleen poissa. Odotin koululla siis kaksi tuntia turhaan ja juuri ennen maantiedon tuntia kuulin, että opettaja on pois. No ei se mitään, mulla oli ihan kiva ruokatunti kuitenkin.

Torstaina belgialaiset koululaiset protestoi ilmastonmuutosta vastaan mielenosoituksella, johon osallistui 14 000 oppilasta. He olivat ainakin muutaman tunnin poissa. Mä en siihen vielä osallistunut, mutta tällä viikolla järjestettiin toinen, mihin minäkin osallistuin. Tällä kertaa mielenosoittajia oli 35 000 ja ilmeisesti Belgian päättäjät ovat myös ottaneet kantaa asiaan. Tänä sunnuntaina, eli huomenna, järjestetään jälleen yksi mielenosoitus. Olen menossa, mikäli löydän sinne jonkun mun kaveriksi, mutta asia on vielä todella auki. Myös ensi viikon torstaina olisi yksi, mutta en tiedä menenkö, koska koulu ei sitä täällä tietenkään hirmu hyvällä katso. Täällä kun ollaan tiukempia sen suhteen, ollaanko koulussa vai ei.

Mennäänpäs takaisin viime viikonloppuun. Lauantaina Iiris tuli Brysseliin ja mentiin katsomaan Parc du Cinquantenairea. Se on puisto, johon on rakennettu valtavan iso rakennus Belgian 50-vuotislahjaksi. Belgia on itsenäistynyt 1830, eli puisto on rakennettu 1880. Nykyään rakennukset on museokäytössä ja minä ja Iiris tutustuttiinkin Belgian sotilasmuseoon. Totesin siellä, että Belgia on sotinut vähän kaikkien kanssa. Museo olikin valtava ja lähdettiin kesken pois, koska meillä oli nälkä. Jälkikäteen kuulin, että siellä on myös jotain lentokoneita jossain, joten käyn varmaan uuden lenkin siellä joku päivä, vaikka se on vähän kaukana. Tai ei nyt niin kaukana, mutta kuitenkin alueella, missä en usein liiku. Puisto on lähellä Euroopan parlamenttia, joten käveltiin sattumalta Suomen suurlähetystön ohi. Illalla otetiin Iiriksen kanssa metro meille. Syötiin illalla raclette ja juteltiin mun host-isän ja -veljen kanssa, jotka oli meidän kanssa kotona.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdetiin Iiriksen kanssa keskustaan, sillä Iiriksen piti ottaa juna kotiin. Ensimmäinen juna oli 20 minuuttia myöhässä, joten päätettiin mennä toiselle asemalle ja ottaa toinen juna. Saatoin Iiriksen toiselle asemalle ja ootin junan tuloa. Iiris sit meni junaan ja mä lähin metrolle. Ootin metroa ja Iiris soittaa, että siihen junaan ei pääsekään, koska se oli joku erikoisjuna Saksaan. Koska en ollu vielä kerennyt metroon, sanoin, että tulen sinne ja ootan seuraavan junan. Ootettiin sitten joku 40 minuuttia toista junaa. Kumpaakin ärsytti asia, koska nyt Iiris ei voinut ottaa seuraavaa junaa aikasin. Sitten lopulta kun oltiin rautatieasemilla seikkailtu aikamme, Iiris pääsi junaan ja mä lähdin kotiin. Kotona söin lounaan ja lounaan jälkeen lähdin Alexanderin kanssa kävelemään koirien kanssa. Mua ei huvittanut kävelylenkki, mutta ajattelin että pieni kävely tekis kuitenkin ihan hyvää ja aurinko paistoi.

Maanantaina meillä oli maantiedossa sijainen. Hän on sijaistamassa nyt pari viikkoa. Se ei kuitenkaan voi olla meidän koululla tiistaisin, joten mun luokalla on vaan yks tunti maantietoa viikossa. Belgiassa on siis opettaja pula ja kaikille belgialaisille ei löydy opettajaa ja jos opettaja on poissa, se tarkoittaa, että ei ole tuntia.

Tiistaina päätin ottaa aiemman linkin kouluun, koska oli luvattu lumisadetta ja ajattelin, että ehkä on hirveää ruuhkaa sen takia. Olin koululla siis sen takia hieman aiemmin, mutta ei se sinänsä mitään haitannut. Liikunnassa meillä oli vieläkin telinevoimistelua (ensi viikolla ilmeisesti viimeinen kerta ja oon äärimmäisen iloinen siitä). Kesken tunnin Marie lähti ovelle tarkistamaan, josko satais lunta. Lunta satoi ja koko luokka juostiin sitä hetkeksi ihailemaan. Liikunnan jälkeen olin välitunnin ulkona Arielin, Paulinen ja Kerryanin kanssa. Ariel näki ensimmäistä kertaa elämässään lumisateen ja oli äärimmäisen iloinen. Me muut oltiin myös iloisia. Tehtiin lumiukko ja jalanjälkiä lumeen.

Ruokailussa ostin ranskalaiset ja hampurilaiset. Musta on kummallista, että koululla on joskus myynnissä hampurilaisia tai pitsaa. Ostin kuitenkin ne, sillä todella halusin ranskalaisia. Söin sitä mun hampurilaista, kun huomasin, että mun suussa on jotain todella kovaa. Lopulta tulin tulokseen, että se on jonkun hammas. Multa ei kuitenkaan oo lohjennut hammas, joten en tiedä kenen se oli. Ruokailun jälkeen mentiin jälleen ulos. Ulkona melkein kaikki oli lumisotaa ja sanoin, että Suomessa varmaan kaikissa kouluissa lumipallojen heittäminen on kiellettyä. Musta oli tosi hauskaa, kuinka kaikki meni ihan sekaisin lumesta. Koska täällä ei tule hirmu kylmät kelit, valtaosa myös pienistä lapsista on kesäkengillä ulkona. Moni siis kaatuilee. Lisäks täällä suolattiin kaikki tiet, joten jalkakäytävilläkin oli sulaa, koska suola oli sen sulattanut. Koulun jälkeen tulin kotiin ja käytin koiraa ulkona. Musta oli tosi kiva kävellä ulkona, kun oli pientä pakkasta ja hieman lunta kaikkialla.

Keskiviikkona menin kouluun ja koska aloitan keskiviikkoisin tuntia myöhemmin, jouduin näyttämään mun kortin kanslistille. Hän kysyi multa, miltä musta tuntuu nyt kun täällä on lunta ja kaikki on sekaisin siitä. Sanoin, että musta se on kummallista, kuinka uutisissa varoitellaan valtavista liikenneruuhkista lumen takia, koska mulle lumisade on hirmu normaali asia. Lisäks oon täällä kertonut, että suomalaisilla on autoissa talvisin jääraappa, jossa on yleensä harja mukana. Täällä autoissa on vain se raappa, sillä harja on täällä oikeastaan aika turha.

Keskiviikkona koulun jälkeen menin Brysseliin, missä tapasin Ellenin, Luisan, Jacobin, Dorianin ja Annan. Mentiin syömään lounasta. Istuttiin ravintolassa varmaan pari tuntia, kunnes päätettiin, että lähdetään katsomaan Brysselin kaupungin museota. Minä, Ellen ja Luisa oltiin ainoat, jotka oli alle 18-vuotiaita, joten päästiin ilmaiseksi sisälle. Jacob, Dorian ja Anna eivät sitten tulleet, koska he oisivat joutuneet maksamaan pari euroa. Me muut sit kuitenkin mentiin, koska ei haluttu harhailla tuulisilla kaduilla ja museo vaikutti kiinnostavalta. Siellä oli paljon taidetta belgialaisilta artisteilta, karttoja Brysselistä parisataa vuotta sitten, videoita Brysselin kehityksestä ja aito Manneken pis. Kadulla oleva patsas on siis kopio, josta moni luulee, että se on alkuperäinen. Täysin samalta se näyttää. Tästä patsaasta on monia legendoja. Oon kuullut yhden, se menee näin. Brysselissä oli suuri tulipalo ja tottakai se haluttiin sammuttaa. Ihmiset etsi sankoja ja vettä. Joukossa oli myös pieni poika. Sillä oli kova pissahätä, mutta sen vanhemmat sanoi, että ei nyt ole aikaa lähteä pissalle. Pieni poika kuitenkin päätti auttaa tulen sammuttamisessa ja pissasi tuleen ja auttoi sammuttamaan tulta. En tiedä, oliko tämän pojan pissaaminen ratkaiseva hetki palon sammuttamisessa, mutta hän kuitenkin sammutti sitä. Tää patsas on pystytetty samalle kadulle, missä tulipalo roihusi.

Ensi viikolla menen ehkä myös Ellenin ja Luisan kanssa Brysseliin. Meillä on tavoitteena kiertää paljon museoita Brysselissä, koska niitä riittää. Mua itteeni kiinnostaa tällä hetkellä eniten Afrikka-museo, juutalaismuseo ja soitinmuseo. Arikka-museossa käyn joku viikonloppu mun isäntäperheen kanssa, juutalaismuseoon mennään koulusta ja soitinmuseon toteutan joskus. Lisäks Brysselistä löytyy luonnontieteellinen museo, missä haluan käydä ehdottomasti katsomassa dinosauruksien luita.

Torstaina osallistuin tosiaan mielenosoitukseen. Lähdetiin koululta kymmenen aikoihin ja mentiin junalla keskusrautatieasemalle, missä oli valtavasti ihmisiä. Käveltiin Euroopan parlamentille ja takaisin rautatieasemalle. Vaikka osa 35 000 tuhannesta koululaisesta oli siellä vain siksi, että koulusta pääsee pois muutamaksi tunniksi niin olin valtavan vaikuttunut. Valtaosa mielenosoittajista oli siellä, jotta tapahtuisi muutosta parempaan suuntaan. Koulussa osa opettajista kritisoi sitä, koska valtaosa mielenosoittajista ei tekisi itse mitään asialle. Oon kuitenkin eri mieltä. Mitä oon täällä puhunut mun kavereiden kanssa, valtaosa sanoo, että ne on vähentänyt lihansyöntiä ja kulkee julkisilla tai pyörällä paljon. Tottakai ymmärrän, että opettajat ei oo iloisia siitä, että koulusta ollaan pois, koska heidän on tarkoitus opettaa ja saada koululaisista kelpokansalaisia. Silti en ymmärrä sitä. He kritisoivat meitä siitä, että ei tehdä mitään itse ja he tuovat joka päivä uudet monisteet luokalle, koska kirjat ovat liian vaikeita. Täällä tosiaan ei juuri missään oppiaineessa ole varsinaisia kirjoja, koska suuri osa oppimateriaalista tulee ranskasta, mutta ei kuitenkaan kaikki. Osa opettajista on itse tehneet kirjat tunneilleen, mutta niitäkin käytetään vain vuosi ja sitten niille ei tehdä enää mitään. Valtaosa opettajista on kuitenkin hyvin kannustavia sen suhteen, että osallistutaan mielenosoitukseen ja työnnetään asioita niin, että jotain muutosta täytyy tapahtua. Belgia ei ole ainut maa, missä näitä koululaisten järjestämiä ilmasto-osoituksia on järjestetty. Oon kuullut, että ainakin Saksassa ja Sveitsissä on osoitettu mieltä runsain luvuin.

Mielenosoituksen jälkeen meidän oli oltava koululla kello 14, mutta hukattiin meidän kaveri ja haluttiin syödä lounasta kuitenkin. Kaveri kertoi, että oli menossa junaan muiden kanssa. Minä, Marie ja muutama muut otettiin metro, meinattiin ottaa se väärää suuntaan, mutta onneksi tajusin, että pysäkki, minkä lähellä syödään, on lähempänä, jos mennään toisella metrolla. Otettiin sitten toinen metro ja etsittiin syötävää. Jatkettiin matkaa metrolla, mutta hämmennyttiin yhdellä asemalla ja lähdettiin tosiaan väärään metroon. Mä tajusin sen jo ennenkö metro lähti, mutta muut eivät ymärtäneet, mitä yritin sanoa, joten mentiin yksi pysäkki liian kauaksi. Lopulta löydetiin reitti oikealle ratikalle ja päästiin kouluun puoli tuntia myöhässä. Olin iloinen, että lähdin koska tuntuu, että ehkä näistä keiden kanssa olin, on tulossa mulle kavereita, joiden kanssa voisin tehdä jotain joskus koulun ulkopuolellakin.

Perjantaina illalla pelasin mun host-isän ja -veljen kanssa mun host-veljen lapsuuden peliä. Se oli hirmu yksinkertainen, mutta lopulta yllättävän hauska. Mun host-äiti on ollut sairaalassa pari yötä, koska siltä operoitiin, joku juttu. Huomenna se tulee kuitenkin kotiin. Mun oli tarkoitus tehdä huomenna lohikeittoa, mutta teen varmaan vähän myöhemmin kuitenkin.

Tänään lauantaina en ole tehnyt oikeastin mitään. Ensi viikolle mulla ei kai ole mitään kummallista tekemistä. Voisin laittaa alas muutamia kuvia, mutta taidan kirjoittaa väliin hieman mun ranskankielisille kavereille jotain. Mulle tuli pieniä ongelmia kirjottaa kuvatekstejä jostain syystä, mutta se ei varmaan ole kamala juttu.

Bonjour mes amis!

J'éspere tout va bien. Pour moi tout sont super bien. J'ai oublié ecrire de mon blog mais maintenante je fais ca. Quelques semaines avant j'ai participé de la réunion de Rotary. Mon district veut savoir comment ca va et tout les chose comme ca. On as parlé si nous avons les problemes avec les familles d'accueilles ou si l'école est trop dificil parce que nous n'avons pas les amis ou si les professors sont trop nyl. Mais pour moi il n'y a pas des problemes. Je parle mieux francais, j'ai les amis et mes familles d'accueilles sont super. Après le réunion j'ai mangé les gaufres avec mes amis americaines.

J'etais en Bruxelles avec quelques amis de Rotary. Nous avons mangé et vu de musée de ville de Bruxelles que est juste à côte de Grande Place. Il y a beaucoup des arts des artistes bruxellois et le vrai Manneken pis.

Aussi mon amie, Iiris (qui est finlandaise mais elle fait sa d'échange en Belgique comme moi mais avec AFS), a venu en Bruxelles. On a vu du PArc du Cinquantenaire et la musée militaire. Après elle a venu dormir dans ma maison.

J'ai aussi participé le marche du climat. C'etait vraiment super parce il y a beaucoup des gens qui pensent que le climat et très important et qui veulent faire quelque chose pour le climat. Je veut participe aussi demain mais je ne sais pas parce je ne veut pas tout seul. Je ne sais pas, je vais voir si je vais ou pas.

Je pense que les tryccs que sont ici sont les plus importantes de les semaines passés. Mercredi prochaine je vais en Bruxelles avec quelques amis de Rotary mais le weekend prochaine j'ai rien si tu veut faire quelque chose. Par exemple j'ai beaucoud des musée que je veux voir (musée des scinces naturelles, musée des instruments...).

Je vais mettre quelques photos après cette texte. J'ai petit problem avec le ecriture avec les photos, j'éspere c'est pas grave.

Tässä kuvassa taitaa olla kaikki mun tavarat, mitä mulla oli kun muutin. Muutamat sukat taitaa puuttua.

Dans cette photo, il y a tout mes trycs que j'ai. Il y a beuacoup trop parce je besoin prende les avec moi quand je reviend à la Finlande.

Tässä kuvassa mun nykyisen isäntäperheen toinen koira, Laika. Laika on 12-vuotias ja siellä on kaksi persoonallisuutta.

Dans cette photo, il y a le chien de mon famille d'accueil, Laika. Elle a 12 ans et deux personnallites.

Kaikki mun piirin vaihtarit puolivälitapaamisessa

Tout les étudiants d'echange en la réunion

 

Tässä kuvassa mulla on päällä meidän vaihtareiden suunnittelema vaihtarihuppari. Melkein kaikilla vaihtareilla on tää ja onhan se aika stereotyyppinen huppari Belgiasta, mutta en tiiä onko todellisuuskaan valtavan kaukana.

Dans cette photo j'ai mon pull. Presque tout les etudiants d'echange avez un pull comme ca. C'est vraiment stereotyphiuqe mais je ne sais pas si le reality est trop loin.

 Tässä kuvassa oon siellä Parc du cinquantenairella.

Dans cette photo je suis en la Parc du cinquantenaire.

Tää löyty sieltä sotilasmuseon sisältä. Kyseessä oli siis Suomen sisällissota.

J'ai trouve ca en la musée militaire. C'est quelque chose de la guerre civile de Finlande.

Tässä kuvassa on Laika tuon puun juurella.  Ollaan siis kävelyllä Alexanderin, Laikan ja Winstonin kanssa.

Cette photo est de la foret en Bruxelles quand moi et mon frére d'accueil sommes en promenade avec les chiens.

 Ensilumi Brysselissä

Le premier neige en Bruxelles

Aito Manneken pis

Le vrai Manneken pis

Mielenosoitus

Le manifestation

Uusi Vuosi ja muutto

Hei ja onnellista Uutta Vuotta!

Uutena vuotena minä, mun ensimmäinen ja kolmas isäntäperhe käytiin katsomassa teatteriesitys nimeltä Le porteur d'histoire. Siinä oli viisi näyttelijää, joissa kaikilla oli useampi rooli. Esityksen kielenä oli ranska, mutta todella ranskalaisella aksentilla. Lisäks esityksessä oli paljon menneisyyttä sekä myös nykyhetkeä. Näistä syistä mun etenkin oli hieman haastava seurata ja ymmärtää, kun kielitaito ei muutenkaan ole yhtähyvä kuin muilla. Kuitenkin niiltä osin, mitä ymmärsin, pidin esityksestä kovasti. Noemie ei ollut meidän kanssa teatterissa. Hän jäi isovanhempien luokse. Haettiin Noemie kotiin meidän kanssa.

Esityksen jälkeen mentiin kotiin. Mun kolmas perhe tuli myös ja syötiin japanilainen teppanyaki. Teppanyaki on grilli, joka laitetaan keskelle pöytää. Jokainen paistaa itse siinä kalaa, lihaa tai kasviksia. Olimme juuri aloittamassa ruokailua, kun joku huomasi, että vuosi on vaihtumassa. Kun vuosi vaihtui, kaikki nousivat ylös ja antoivat poskipusuja toisilleen. Minua tapa huvitti kovasti ja muut nauroivat mun huvittuneisuudelle ja hämmästyneisyydelle. En tiedä, oonko sanonut, että Belgiassa on tapana antaa yksi pusu oikealle poskelle. Joskus, hyvin harvoin, voidaan antaa kolme pusua, oikea-vasen-oikea. Tää poskisuudelmakulttuuri vaihtelee vähän siitä, ollaanko ranskalnkielisessä Valloniassa vai hollanninkielisessä Flanderissa. Valloniassa poskisuudelmia annetaan kaikille sukupuolesta riippumatta (poikkeuksena nuoret miehet, jotka kättelevät). Esimerkiksi kun herään, suukotan koko perheen läpi. Sama toistuu, kun lähden kouluun ja tulen koulusta ja kun menen nukkumaan. Koulussa kaikki kaverit käydään läpi aamulla ja iltapäivällä toisinaan. Tiedän, että flaameilla tää poskisuudelmakulttuuri on hieman erilainen, mutta en osaa siitä sen enempää sanoa. Kuitenkin, jos sattuu ystävystymään belgialaisen kanssa, kannattaa varautua, että hän haluaa tervehtiä poskisuudelmilla. Alussa se  välillä ärsytti ja ahisti, mutta nyt oon siihen tottunut, vaikkakin välillä joudun kiusalliseen tilanteeseen, kun en tiedä ketä tervehtiä suudelmin ja ketä ei.

Palataas sitten takaisin ruokailuun. Syötiin hyvin ja jälkiruuaksi syötiin créme brûlée, mikä on yksi mun suosikkijälkiruokia. Lopetettiin ruokailu myöhään yöllä ja lopulta mentiin nukkumaan.

Uuden vuoden jälkeen mulla alkoi todellinen huoneen tyhjennys, sillä muutto oli torstaina. Tiistaina kuitenkin lähinnä nukuin ja luin. Keskiviikkona tyhjensin vaatekaapin ja kaikki muutkin, sillä luulin, että vaihdan torstaina lounaan jälkeen. Lopulta muutin torstaina apéron jälkeen, eli joskus seitsemältä illalla. Keskiviikkoiltana mentiin koko perhe syömään Wemmelin italialaiseen ravintolaan. Tarkoituksena oli ensin mennä thaimaalaiseen, mutta ravintola oli täynnä. Soiteltiin muutamaan muuhunkin ravintolaan, mutta kaikki oli joko täynnä tai kiinni. Wemmelin italialainen oli kuitenkin erittäin hyvä valinta. Kaikki tilattiin pastaa ja jokainen oli omaansa tyytyväinen.

Torstaina siivoilin huonettani ja illalla autoin mun host-äitiä laittamaan apéron. Mun host-äiti oli innostunut kaupassa ostamaan apérolle vähän sitä ja tuota, joten se oli ehkä runsain apéro, minkä oon ikinä nähnyt. Caroline sanoikin, että tällä nyt sitten taidan välttää varsinaisen ruuanlaiton Apéron jälkeen Ariel tyhjensi auton omista tavaroistaan ja mä täytin omillani. Tavarapaljoutta lohduttelin itselleni sillä, että puolet tavaroista on kouluvaatteita ja koulukirjoja. Kirjoja oli nimittäin jo itsessään kaksi kangaskassia ja mun reppu. Tulin uuteen kotiin ja tottakai tervehdin koirat. Niiden nimet on Laika ja Winston. Kierrettiin talo ja purin mun laukut. Syötiin hieman päivällistä, mutta kukaan ei ollut kamalan nälkäinen apéron jäljiltä.

Ja jos joku ihmettelee tätä perheen vaihtumista, kyseessä ei todellakaan ole ongelma edellisessä perheessä. Oon täällä Belgiassa Rotareiden kautta ja siihen kuuluu, että mulla on useampi isäntäperhe vuoden aikana. Mua hieman harmitti perheenvaihtaminen, koska ensimmäisen perheen kanssa kaikki meni tosi hyvin ja joulukuussa tuntui, että oon kiintynyt siihen perheeseen enemmän ja enemmän. Lisäks pelkäsin saavani kamalan allergian tän perheen koirista, kun allerginen kuitenkin olen. Oon ollut tässä perheessä nyt noin viikon ja oon huomannut, että tää perhe on todellakin erilainen kuin ensimmäinen, mutta ei mulla oo mitään valittamista. Koirille oon hieman allerginen ja pärjäisin ilman allergialääkkeitä kohtalaisen hyvin. Syön kuitenkin allergialääkkeitä, jotta en saa mitään oireita.

Perjantaina lähdin sitten kanadalaisen vaihto-oppilaan kanssa tutustumaan Namuriin. Se on iso kaupunki, mutta ei valtavan suuri. Kiivettiin kaupungin muurille ja syötiin lounasta. Tää mun kanadalainen kaveri on lapsena katsonut Muumeja telkkarista ja on niistä aivan innoissaan. Musta se on valtavan suloista. Linnea on myös käynyt Muumimaailmassa ja sano, että haluaa mennä uudestaan. Perjantai-iltana mentiin mun isäntäperheen kanssa syömään heidän kavereilleen. Katsottiin valokuva-albumeita tän kaveriperheen matkoista ja perheen lapset halus varmistaa, onko Lordi Suomesta.

Tässä mun perheessä on siis vanhemmat ja kolme lasta. Kukaan lapsista ei asu enää kotona, mutta yksi tulee kotiin viikonlopuiksi. Alexander tuli siis viime perjantainakin. Lauantaina käytiin metsässä kävelemässä isomman koiran, Winstonin kanssa. Alexander on käynyt Suomessa pari kesää sitten. Hänen ennakko-oletukset Suomesta oli hieman erilaiset, kuin todellisuus on. Hän oli ajatellut, että Suomi on vähemmän kehittynyt ja jotain muuta, mutta en ymmärtänyt kaikkea. Kuitenkin Alexander oli rakastunut Suomeen, sen luontoon ja rauhaan.

Lauantai-iltana käytiin myös kylässä tän perheen kavereiden luona. Syötiin hyvin ja juteltiin paljon. Mun on vaikea ymmärtää, jos moni ihminen puhuu samaan aikaan ja kun puhutaan kavereille, sillä usein silloin puhutaan nopeampaa. Oon kuitenkin kehittynyt siinäkin, mutta en pysty kommentoimaan mitään, koska mulla kestää aikaa hahmottaa, mitä puhutaan ja sitten pitäis jo tietää, miten haluaa ite sanoa jotan ranskaks. Mun ranska on kyllä ehottomasti kehittynyt hirveästi. En käytä enää englantia oikeastaan ollenkaan ja pystyn kyllä puhumaankin. Nyt kun koulut on alkanut niin oon ensimmäistä kertaa pystynyt seuraamaan tunneilla kunnolla. Näin puolen vuoden jälkeen se tuntuu oikeastaan todella hyvältä.

Sunnuntaina en tehnyt mitään erikoista. Kävin koirien kanssa ulkona ja juttelin mun uuden perheen kanssa.

Maanantaina koulu alkoi taas pitkän tauon jälkeen. Mulla alkaa maanantaisin yhdeksältä ja olis kaks hyppyä päivän aikana. No kahen ekan tunnin jälkeen kuulin, että mun kaks opettajaa on poissa. Se tarkotti siis neljää hyppyä peräkkäin ja lounas siihen väliin. Päätin mennä siis kotiin syömään ja kattomaan telkkaria.

Muuten tää viikko on ollut ihan normaali. Koulussa oon jutellu paljon mun kavereiden kanssa ja tunneilla oon ymmärtänyt jotain. Oon opetellut kulkemaan uusilla busseilla. Oon ollut ihan tyytyväinen siihen, että vain kerran meinasin lähteä väärällä bussilla ja kerran menin mun pysäkin ohi. Oon siitä kyllä ihan onnellinen, että ei tarvii lähtee yli tuntia aiemmin kotoa, jos aikoo kulkea bussilla ja olla ajoissa. Harvemmin kuljin kyllä aiemmassa perheessä bussilla aamuisin, koska se tarkotti seittemältä heräämistä yhdeksän aamuina. Pyörästä tuli hyvä kaveri, vaikka oon sitä mieltä, että Brysselissä ei oo kovin turvallista pyöräillä. Nyt riittää kun lähen puol tuntia ennen koulua kotoa. Toisinaan ensimmäisessä perheessä linkillä kulkeminen oli kuitenkin ainoa järkevä vaihtoehto.

Tänä iltana meille tulee vielä vieraita syömään. Huomenna menen mun piirin vaihto-oppilaiden kanssa Brysseliin puolivälitapamiseen. Mulla on Svetisin reissu suunnitteilla helmikuulle Christinan luokse ja aion tässä keväällä käydä vielä Afrikka- ja Tintin-museoissa.

Tässä kuulumispäivityksiä tältä erää. Nauttikaa lumesta. En oo vieläkään nähnyt edes yhtä hiutaletta tälle talvelle.