Uusi Vuosi ja muutto

Hei ja onnellista Uutta Vuotta!

Uutena vuotena minä, mun ensimmäinen ja kolmas isäntäperhe käytiin katsomassa teatteriesitys nimeltä Le porteur d'histoire. Siinä oli viisi näyttelijää, joissa kaikilla oli useampi rooli. Esityksen kielenä oli ranska, mutta todella ranskalaisella aksentilla. Lisäks esityksessä oli paljon menneisyyttä sekä myös nykyhetkeä. Näistä syistä mun etenkin oli hieman haastava seurata ja ymmärtää, kun kielitaito ei muutenkaan ole yhtähyvä kuin muilla. Kuitenkin niiltä osin, mitä ymmärsin, pidin esityksestä kovasti. Noemie ei ollut meidän kanssa teatterissa. Hän jäi isovanhempien luokse. Haettiin Noemie kotiin meidän kanssa.

Esityksen jälkeen mentiin kotiin. Mun kolmas perhe tuli myös ja syötiin japanilainen teppanyaki. Teppanyaki on grilli, joka laitetaan keskelle pöytää. Jokainen paistaa itse siinä kalaa, lihaa tai kasviksia. Olimme juuri aloittamassa ruokailua, kun joku huomasi, että vuosi on vaihtumassa. Kun vuosi vaihtui, kaikki nousivat ylös ja antoivat poskipusuja toisilleen. Minua tapa huvitti kovasti ja muut nauroivat mun huvittuneisuudelle ja hämmästyneisyydelle. En tiedä, oonko sanonut, että Belgiassa on tapana antaa yksi pusu oikealle poskelle. Joskus, hyvin harvoin, voidaan antaa kolme pusua, oikea-vasen-oikea. Tää poskisuudelmakulttuuri vaihtelee vähän siitä, ollaanko ranskalnkielisessä Valloniassa vai hollanninkielisessä Flanderissa. Valloniassa poskisuudelmia annetaan kaikille sukupuolesta riippumatta (poikkeuksena nuoret miehet, jotka kättelevät). Esimerkiksi kun herään, suukotan koko perheen läpi. Sama toistuu, kun lähden kouluun ja tulen koulusta ja kun menen nukkumaan. Koulussa kaikki kaverit käydään läpi aamulla ja iltapäivällä toisinaan. Tiedän, että flaameilla tää poskisuudelmakulttuuri on hieman erilainen, mutta en osaa siitä sen enempää sanoa. Kuitenkin, jos sattuu ystävystymään belgialaisen kanssa, kannattaa varautua, että hän haluaa tervehtiä poskisuudelmilla. Alussa se  välillä ärsytti ja ahisti, mutta nyt oon siihen tottunut, vaikkakin välillä joudun kiusalliseen tilanteeseen, kun en tiedä ketä tervehtiä suudelmin ja ketä ei.

Palataas sitten takaisin ruokailuun. Syötiin hyvin ja jälkiruuaksi syötiin créme brûlée, mikä on yksi mun suosikkijälkiruokia. Lopetettiin ruokailu myöhään yöllä ja lopulta mentiin nukkumaan.

Uuden vuoden jälkeen mulla alkoi todellinen huoneen tyhjennys, sillä muutto oli torstaina. Tiistaina kuitenkin lähinnä nukuin ja luin. Keskiviikkona tyhjensin vaatekaapin ja kaikki muutkin, sillä luulin, että vaihdan torstaina lounaan jälkeen. Lopulta muutin torstaina apéron jälkeen, eli joskus seitsemältä illalla. Keskiviikkoiltana mentiin koko perhe syömään Wemmelin italialaiseen ravintolaan. Tarkoituksena oli ensin mennä thaimaalaiseen, mutta ravintola oli täynnä. Soiteltiin muutamaan muuhunkin ravintolaan, mutta kaikki oli joko täynnä tai kiinni. Wemmelin italialainen oli kuitenkin erittäin hyvä valinta. Kaikki tilattiin pastaa ja jokainen oli omaansa tyytyväinen.

Torstaina siivoilin huonettani ja illalla autoin mun host-äitiä laittamaan apéron. Mun host-äiti oli innostunut kaupassa ostamaan apérolle vähän sitä ja tuota, joten se oli ehkä runsain apéro, minkä oon ikinä nähnyt. Caroline sanoikin, että tällä nyt sitten taidan välttää varsinaisen ruuanlaiton Apéron jälkeen Ariel tyhjensi auton omista tavaroistaan ja mä täytin omillani. Tavarapaljoutta lohduttelin itselleni sillä, että puolet tavaroista on kouluvaatteita ja koulukirjoja. Kirjoja oli nimittäin jo itsessään kaksi kangaskassia ja mun reppu. Tulin uuteen kotiin ja tottakai tervehdin koirat. Niiden nimet on Laika ja Winston. Kierrettiin talo ja purin mun laukut. Syötiin hieman päivällistä, mutta kukaan ei ollut kamalan nälkäinen apéron jäljiltä.

Ja jos joku ihmettelee tätä perheen vaihtumista, kyseessä ei todellakaan ole ongelma edellisessä perheessä. Oon täällä Belgiassa Rotareiden kautta ja siihen kuuluu, että mulla on useampi isäntäperhe vuoden aikana. Mua hieman harmitti perheenvaihtaminen, koska ensimmäisen perheen kanssa kaikki meni tosi hyvin ja joulukuussa tuntui, että oon kiintynyt siihen perheeseen enemmän ja enemmän. Lisäks pelkäsin saavani kamalan allergian tän perheen koirista, kun allerginen kuitenkin olen. Oon ollut tässä perheessä nyt noin viikon ja oon huomannut, että tää perhe on todellakin erilainen kuin ensimmäinen, mutta ei mulla oo mitään valittamista. Koirille oon hieman allerginen ja pärjäisin ilman allergialääkkeitä kohtalaisen hyvin. Syön kuitenkin allergialääkkeitä, jotta en saa mitään oireita.

Perjantaina lähdin sitten kanadalaisen vaihto-oppilaan kanssa tutustumaan Namuriin. Se on iso kaupunki, mutta ei valtavan suuri. Kiivettiin kaupungin muurille ja syötiin lounasta. Tää mun kanadalainen kaveri on lapsena katsonut Muumeja telkkarista ja on niistä aivan innoissaan. Musta se on valtavan suloista. Linnea on myös käynyt Muumimaailmassa ja sano, että haluaa mennä uudestaan. Perjantai-iltana mentiin mun isäntäperheen kanssa syömään heidän kavereilleen. Katsottiin valokuva-albumeita tän kaveriperheen matkoista ja perheen lapset halus varmistaa, onko Lordi Suomesta.

Tässä mun perheessä on siis vanhemmat ja kolme lasta. Kukaan lapsista ei asu enää kotona, mutta yksi tulee kotiin viikonlopuiksi. Alexander tuli siis viime perjantainakin. Lauantaina käytiin metsässä kävelemässä isomman koiran, Winstonin kanssa. Alexander on käynyt Suomessa pari kesää sitten. Hänen ennakko-oletukset Suomesta oli hieman erilaiset, kuin todellisuus on. Hän oli ajatellut, että Suomi on vähemmän kehittynyt ja jotain muuta, mutta en ymmärtänyt kaikkea. Kuitenkin Alexander oli rakastunut Suomeen, sen luontoon ja rauhaan.

Lauantai-iltana käytiin myös kylässä tän perheen kavereiden luona. Syötiin hyvin ja juteltiin paljon. Mun on vaikea ymmärtää, jos moni ihminen puhuu samaan aikaan ja kun puhutaan kavereille, sillä usein silloin puhutaan nopeampaa. Oon kuitenkin kehittynyt siinäkin, mutta en pysty kommentoimaan mitään, koska mulla kestää aikaa hahmottaa, mitä puhutaan ja sitten pitäis jo tietää, miten haluaa ite sanoa jotan ranskaks. Mun ranska on kyllä ehottomasti kehittynyt hirveästi. En käytä enää englantia oikeastaan ollenkaan ja pystyn kyllä puhumaankin. Nyt kun koulut on alkanut niin oon ensimmäistä kertaa pystynyt seuraamaan tunneilla kunnolla. Näin puolen vuoden jälkeen se tuntuu oikeastaan todella hyvältä.

Sunnuntaina en tehnyt mitään erikoista. Kävin koirien kanssa ulkona ja juttelin mun uuden perheen kanssa.

Maanantaina koulu alkoi taas pitkän tauon jälkeen. Mulla alkaa maanantaisin yhdeksältä ja olis kaks hyppyä päivän aikana. No kahen ekan tunnin jälkeen kuulin, että mun kaks opettajaa on poissa. Se tarkotti siis neljää hyppyä peräkkäin ja lounas siihen väliin. Päätin mennä siis kotiin syömään ja kattomaan telkkaria.

Muuten tää viikko on ollut ihan normaali. Koulussa oon jutellu paljon mun kavereiden kanssa ja tunneilla oon ymmärtänyt jotain. Oon opetellut kulkemaan uusilla busseilla. Oon ollut ihan tyytyväinen siihen, että vain kerran meinasin lähteä väärällä bussilla ja kerran menin mun pysäkin ohi. Oon siitä kyllä ihan onnellinen, että ei tarvii lähtee yli tuntia aiemmin kotoa, jos aikoo kulkea bussilla ja olla ajoissa. Harvemmin kuljin kyllä aiemmassa perheessä bussilla aamuisin, koska se tarkotti seittemältä heräämistä yhdeksän aamuina. Pyörästä tuli hyvä kaveri, vaikka oon sitä mieltä, että Brysselissä ei oo kovin turvallista pyöräillä. Nyt riittää kun lähen puol tuntia ennen koulua kotoa. Toisinaan ensimmäisessä perheessä linkillä kulkeminen oli kuitenkin ainoa järkevä vaihtoehto.

Tänä iltana meille tulee vielä vieraita syömään. Huomenna menen mun piirin vaihto-oppilaiden kanssa Brysseliin puolivälitapamiseen. Mulla on Svetisin reissu suunnitteilla helmikuulle Christinan luokse ja aion tässä keväällä käydä vielä Afrikka- ja Tintin-museoissa.

Tässä kuulumispäivityksiä tältä erää. Nauttikaa lumesta. En oo vieläkään nähnyt edes yhtä hiutaletta tälle talvelle.