Moikka,

nyt mulla on taas aikaa vähän kirjoitella, mitä mulle kuuluu. Aika kuluu valtavan nopeasti ja sen kanssa oon tosi ristiriitaisin mielin. Toisaalta on ihanaa palata Suomeen ja nähdä perhe ja kaikki kaverit ja päästä takas mun arkeen Suomessa. Toisaalta samalla se tarkoitettaa sitä, että en välttämättä nää mun kavereita koulusta ja muista vaihtareista sekä mun perheitä enää ikinä mun lähdön jälkeen. Toisaalta aattelen asiaa niin, että mulla on ollut hyvä vuosi, kun lähtemisen ajatteleminen tuntuu pahalta. Belgiassa jäljellä enää noin 50 päivää ja siihen aikaan sisältyy pari viikkoa koulua, kokeet ja mun synttärit.

Nyt kuitenkin kerron vähän, mitä oon tehnyt viime aikoina.

Perjantai 3. toukokuuta

Perjantait on ainuita aamuja viikossa, kun alotan 8.20. Heräsin siis hieman ennen seitsemää, jotta kerkeen mun junaan. Herättyäni katoin puhelinta ja olin ssanut viestin, että ensimmäistä ja kuudetta tuntia ei ole, koska opettaja on sairas. Mulle hyvä juttu, sain vielä noin 30 minuttia lisää aikaa nukkua. Lisäks se tarkotti, että pääsin koulusta jo kello 13, koska osa opettajista oli abien kanssa reissussa Italiassa.

Illalla mun host-siskolla oli pianokonsertti, mitä menin kattomaan mun host-vanhempien kanssa.

Lauantai 4. toukokuuta

Aamupäivällä menin Brysselin keskustaan Heidin kanssa. Heidi on vaihtari, joka tulee Australiasta. Tutustuin siihen Italian matkalla. Oli kiva nähä taas. Käytiin Brysselin kaupungin museossa, kirpparilla ja syömässä kiinalaista. Lopuks ennen Heidin junaa käytiin myös kirjoille suunnatulla kirpparilla.

Kaupungilta suoraan otin metron mun ekan host-perheen luokse. Olin sopinut, että meen mun kehitysvammaisen siskon kanssa viettämään iltaa. Näin myös mun ekoja host-vanhempia ja juteltiin niiden matkasta Argentiinaan ja siitä, mitä haluan tehdä vielä ennen mun lähtöä.

Noémien kanssa sitten syötiin ja katottiin telkkaria. Oli outoa olla mun ekan perheen luona. Kaikki oli niin kuin ennenkin, mutta en vaan enää asunut siellä.

Sunnuntai 5. toukokuuta

Lauantaina jäin mun ekan host-perheen luokse yöksi. Sunnuntaina syötiin aamupalaa ja sen jälkeen lähdin mun host-äidin kanssa Wemmelin markkinoille. Sitten mentiin takaisin mun ekalle perheelle ja syötiin lounasta. Lounaalla syötiin munakasta, mikä oli tehty mun host-perheen kanojen munista. Kanoja ei ollut enää, sillä sillävälin kun mun host-perhe oli lomalla, kettu oli ilmeisesti käynyt kylässä. Syötiin siis viimeiset munat.

Belgia on kuningaskunta ja Belgiassa on yksi eduskunta koko maalle. Lisäks Belgiassa on kolme aluetta, joissa on oma hallintonsa, hollanninkielinen Flanderi, ranskankielinen Wallonia ja molempikielinen Bryssel. Jokaisella kolmella alueella on siis oma eduskuntansa. Sen lisäks myös jokaisella kunnalla on oma hallintonsa.

Tänä keväänä on 30-vuotisjuhla Brysselin alueelle. Sen takia nyt on ollut paljon erilaisia tapahtumia Brysslissä. Sunnuntaina vierailin mun ekan host-äidin kanssa siellä Brysselin eduskunnan talolla. Siellä oli erilaisia konsertteja ja esityksiä. Ite rakennuskin oli musta oikein kiva.

Sen jälkeen mentiin kahville kahvilaan, missä mun eka host-veli on töissä. Siellä kuulin suomea, mutta en mennyt keskeyttämään niitä. Oli kiva nähdä myös mun host-veljeä. Ja se kahvila on myös tosi mielenkiintoinen. Siellä on tosi brysseliläinen koristus ja niitä koristeita siellä onkin sitten lattiasta kattoon.

Sen kahvilan jälkeen mun eka host-äiti toi mut kotiin ja pian sen jälkeen lähdetiin ravintolaan mun nykyisen host-perheen kanssa, sillä maanantaina oli mun nykyisen host-siskon 18-vuotissynttärit.

Tiistai 7. toukokuuta

Tiistai-iltana menin syömään mun Rotary-klubin kanssa. Musta on ihan mukavaa mennä näkemään mun klubia, koska nyt pikkuhiljaa rupeen tuntemaan niitä ihmsiä ja ne tuntee mua vähän.

Keskiviikko 8. toukokuuta

Koulun jälkeen keskiviikkona menin mun host-äidin ja -siskon sekä Arielin kanssa katsomaan Concours de reine Elisabeth. Se on kansainvälinen musiikkikilpailu, jossa on vuorovuosin viulu, sello, piano ja laulu instrumenttina. Se on tunnettu kilpailu ympäri maailmaa. Sen on perustanut aikoinaan Belgian kuningatar Elisabeth. Tänä vuonna soittimena oli viulu. Näin 4 soittajaa sen 3 tunnin aikana, mikä siellä oltiin. Kaikki neljä soittivat hyvin, mutta kaks niistä miellytti vähän enemmän mua.

Torstai 9. toukokuuta

Koulussa filosofian tunnilla pidin esitelmän Elias Lönnrotista, sillä mun opettaja ei halunnut mun tekevän haastavaa ja pitkää filosofista työtä ranskaks vaan toivoi enemmän kirjailijaa, jolla on ollut merkitystä Suomeen, suomalaisuuteen tai suomen kieleen. Puhuin vähän Lönnrotista ja Kalevalasta, kunnes sain paljon kysymyksiä suomen kielestä ja jälleen kerran jouduin antamaan pienen ääninäytteen. Mun opettaja sanoi, että se on kaunis kieli, mutta ei ymmärrä siitä mitään. Se opettaja oli ehkä ensimmäinen ihminen, joka on sanonut, että onpa kaunis kieli, kun oon jotain sanonut suomeksi. Yleensä tulee vastaan vain järkyttynyt reaktio, koska se mitä sanoin, ei muistuttanut mitään muuta, mitä on kuullut joskus.

Perjantai 10. toukokuuta

Tänään koulussa oli hieman surullinen päivä, sillä tänä aamuna yksi koulun opettajista oli kuollut. Mua hän ei oo opettanut, enkä oo täysin varma, jos tiedän, kuka hän on. Viimeisellä tunnilla, mun opettaja ei halunnut pitää tuntia vaan halus ennemmin, että keskusteltais siitä, mitä on tapahtunut ja annettais mahollisuus kertoa, jos asia kosketti jotain oppilasta enemmän. Mun luokalta kukaan ei ollut kuitenkaan ikinä ollut sen tunneilla, joten ketään se ei niin suuresti koskettanut. Tottakai luokassa vallitsi hieman surullinen ilmapiiri.

Tänään illalla meen kattomaan elokuvaa vielä mun host-siskon kanssa. Tälle viikonlopulla mulla ei muuten oo vielä hirveesti suunnitelmia. Sen kummempaa asiaa mulla ei nyt oo. Mulle voi soitella tai laitella viestiä, jos siltä tuntuu!