Brunssi, Liége ja Rotary-kokous

Moikka!

Jälleen on noin pari viikkoa vierähtänyt siitä, kun viimeksi kuulumisia päivittelin tänne blogiin. Huomenna on ensimmäinen päivä maaliskuuta ja aika menee valtavan nopeesti. Kuulin viime syksynä paljon puhetta siitä, että joulun jälkeen vaihtovuosi vaan hujahtaa ja siltä musta kyllä tuntuu. Varmaan yhtenä merkittävänä tekijänä on se, että kielitaito on joulun jälkeen kehittynyt hirveää vauhtia ja nyt rupeen huomaamaan välillä omia virheitäni. Toki paljon on vielä opittavaa, mutta onhan tässä vielä muutama kuukaus aikaa oppia tosi hyväks. Ja vaikka en oppis tosi hyväks ranskan kielen osaajaks, olisin kesällä vähintäänkin hyvä puhumaan ranskaa. Ehkä jatkan Suomessa lisää mun ranskan opintoja, mutta ainakin haluan pitää kielitaitoa yllä. Tuntuu siltä, että jos Suomeen tullessa en enää ikinä käyttäisi ranskaa, että olisin tavallaan vuoden käyttänyt johonkin turhaan. Vaikka eihän se sitä tarkoita, vaikka en kahden vuoden päästä puhuisi enää ranskaa, sillä tää vuos on tarjonnut mulle jo tähän mennessä paljon muutakin kuin vain uuden kielen. Suunnitelmissa ois ainakin kirjoittaa ranska.

Lisäks toiseks syyks ajan nopeelle kulumiselle on varmaan se, että tiedän, miten kaikki toimii. Mun host-äiti naureskeli tässä tällä viikolla sitä, kuinka tunnen metron varmaan belgialaisia paremmin. Toki käytän sitä joka viikko ja lähes joka viikko oon jossain uudessa Brysselin paikassa. Myös nyt mulla on kavereita, toisin kuin syksyllä. Syksyllä harhailin vähän porukasta toiseen ja en kuulunut oikein mihinkään. Nyt mulla on koulussa niitä kavereita, jotka haluaa käydä mun kanssa museossa ja maistaa joskus suomalaista ruokaa. Oon myös löytänyt mun tyyppisiä vaihtareita, joiden kanssa on tosi kivaa viettää aikaa.

Ennenkö aloitan kertomaan, mitä oon tehnyt, täytyy mainita, että Belgiassa on ollut valtavan lämmintä viimeisimmät pari viikkoa. Korkeimmillaan lämpötila on tainnut lähennellä pariakymmentä. Mua ja montaa muutakin asia huolestuttaa. Oon hirmu iloinen, että nyt kevätlukukaudella mun koulussa on ruvettu puhumaan ilmastonmuutoksesta eri tavalla kuin syksyllä. En tiiä, oonko vaan kuvitellut, mutta tuntuu että muuallakin on ruvettu puhumaan enemmän ilmastosta.

Nyt kuitenkin siihen, mitä oon tehnyt tässä viime aikoina.

Keskiviikko 20. helmikuuta

Keskiviikkona mulla oli koulua vain yhdeksästä yhteentoista, sillä mun englannin opettaja ei ollut paikalla ja keskiviikot on muutenkin lyhyitä päiviä. Olin sopinut Saran ja Ellenin kanssa, että mennään yhdessä syömään, kun kaikki on päässeet koulusta. En ois kerennyt siinä välissä käydä kotona kunnolla, joten päätin mennä suoraan koulusta keskustaan. Odottelin keskusrautatieasemalla noin tunnin. Ootellessa näin Sarahin, Uudesta Seelannista tulevam vaihtarin. Juteltiin hetki, mutta sen piti mennä junaan, joten jäin jälleen yksi odottelemaan. Pian kuitenkin Ellen ja Sara tuli. Mentiin syömään wokkia paikkaan, missä Ellen ties olevan hyvää wokkia. Sen jälkeen mentiin metrolla Avenue Louisalle, mikä on Brysselin kallein katu. Kierreltiin kalliissa kaupoissa katsomassa kallita hintoja. Sen jälkeen mentiin ostamaan juotavaa ja kermavaahtoa ruokakaupasta. Lähellä oli vohveliauto, mistä ostettiin vohvelit. Jaettiin kermavaahto meidän kolmen kesken ja voin sanoa, että vohvelin ja kermavaahdon jälkeen olo oli melkoisen täysi. Syötiin meidän vohvelit siis semmoisella näköalapaikalla, mistä näkee koko kaupungin suunnilleen. Sinä päivänä varsinkin näki kauas, koska oli tosi lämmintä.

Torstai 21. helmikuuta

Lähettiin koulusta tutustumaan Brysselissä sijaitsevaan juutalaismuseoon. Se oli ennemminkin valokuvanäyttely, minkä oli kuvannut juutalainen mies. Olin pettynyt hieman siihen, koska olin olettanut, että museosta löytyy tietoa juutalaisuudesta. Kuitenkin pidin kovasti kuvista. Meidän opas osas kertoa hyvin kertoa myös kuvien taustoja ja se oli loppujen lopuks aika mielenkiintoista. Lopuks meillä oli sit semmonen työpaja, joka käsitteli ei-juutalaisten luomia stereotypioita juutalaisista.

Tää reissu oli musta tosi kiva siinä mielessä, että se antoi aikaa jutella rauhassa koulukavereiden kanssa ja kenenkään mielessä ei ollut huomisen testit. Yleensä nimittäin koulussa välitunnilla ainakin joku stressaa jostakin testistä ja levittää sitä stressiä kaikkiin ja sitten puhutaan vaan siitä työnmäärästä, mikä kaikilla on. Tällä reissulla puhuttiin kuitenkin kaikesta muusta ja oli hirmu mukavaa jutella oikeasti kunnolla.

Perjantai 22. helmikuuta

Koulun jälkeen tulin pikaisesti käymään kotona ennenkö lähdin hakemaan Linneaa junalta. Linnea oli tulossa meille yöks, koska seuraavana aamuna sen piti olla Brysselissä yhdeksältä. Illalla syötiin yhdessä mun perheen kanssa, Linnea soitti vanhemmilleen puhelun ensivuoden opiskeluista, koska päätös piti tehdä maanantaina ja asiat oli auki ja sitten vaan juteltiin kaikesta.

Lauantai 23. helmikuuta

Aamulla herättiin siis ajoissa, koska meidän piti lähteä jo puol yheksältä kotoa. Olin jo ennen yhtätoista kotona takas ja kävin suihkussa. Kävin myös mun host-äidin kanssa kaupassa ostamassa ruokaa seuraavan päivän brunssille.

Lauantai-iltapäivällä lähdin Arielin ja mun host-perheen kanssa Liégeen. Mentiin mun host-perheen kavereiden luokse syömään ja suunnittelemaan meidän Ranskan reissua. Tää mun host-perheen kaveriperhe lähtee samaan paikkaan siis samaan aikaan. Niillä on kolme tyttöä, suunnilleen mun ikäisiä, joista kaks lähtee mukaan. Meillä oli lauantai-iltana hirmu hauskaa ja toivottavasti on myös lomareissulla.

Sunnuntai 24. helmikuuta

Aamusta tein omena-kaurapaistosta brunssille, jonne tuli mun kaikki perheet ja mun Rotary klubista nuorisovaihtoasiamies. Tai mun kolmannesta perheestä paikalle pääs vaan mun host-äiti, sillä mun host-isä oli työreissulla ja host-siskon piti tehdä jotain muuta. Kuitenkin sillä porukalla, mitä meitä oli, oli valtavan mukavaa. Sovittiin myös, että vaihdan perhettä just ennen pääsiäislomaa.

Brunssin jälkeen soittelin äitille ja iltapäivällä kävin pitkällä kävelylenkillä mun host-vanhempien ja meidän koiran kanssa.

Tiistai 25. helmikuuta

Maanantai-iltana Ariel sai päähänsä idean, että voitais mennä tiistaina meidän Rotary-klubin kanssa ruokailemaan. Laitoin sitten viestiä mun counselorille, jonka kanssa sovin, että tultais. Tiistai-iltana otettiin sitten Arielin kanssa metro toiselle puolelle kaupunkia, mistä yks klubilainen tuli meidät hakemaan. Kokouksessa oli myös koko piirin puheenjohtaja, joten kaikki oli hieman hermostuneita ennen kokousta.

Illalla Arielin counselor toi meidät kotiin. Mä olin unohtanut ottaa mun kotiavaimet mukaan. Soittelin ovikelloa, mutta mun host-äiti oli jo yläkerrassa ja ei kuullut ovikelloa. Soittelin sitten kummallekin host-vanhemmalle. Äiti ei vastannut ja isä ei ollut kotona. Arielin counselor tuli sitten siihen ovelle mun kanssa ja kyseli, mitä tapahtuu. Lopulta mun host-äiti kuuli ovikellon ja tuli avaamaan. Tilanne oli omalla tapaa hieman huvittava.

Keskiviikko 26. helmikuuta

Eilen koko mun koulu aloitti koulun vasta 10.05. Otin siis eri bussin ja matkalla näin mun ensimmäiset host-isovanhemmat. Vaihdettiin kuulumisia ja sovittiin, että meen niille syömään joku päivä. Kun jäin bussista pois näin yhden tytön, jonka kanssa oon samoilla englannin tunneilla. Käveltiin yhessä koululle.

Koulun jälkeen menin Brysseliin. Näin Ellenin siellä ja mentiin (taas) syömään wokkia. Sen jälkeen metsästettiin Arielille synttärilahjaa ja käytiin ostamassa Ellenin bussikorttiin jokin uusi ominaisuus. Ellenin täytyi lähteä käymään sen kaverin luona vielä ennen ranskan tuntia, joten olin kotona aiemmin kuin yleensä keskiviikoisin. Se ei kuitenkaan haitannut oikeastaan ollenkaan.

Torstai 26. helmikuuta

Viime yönä oksensin kerran tuntemattomasta syystä, joten jäin tänä aamuna kotiin. Nyt kuitenkin olo on normaali ja huomenna lähdetään sinne Ranskan reissulle.

Äsken kävin meidän koiran kanssa ulkona kävelemässä ja kotimatkalla näin mun kaverin filosofian tunnilta. Vaihettiin muutama sana ja sitten sen piti lähteä jo kotiin.

Ensi viikko

Ensi viikolla oon tosiaan siis hiihtolomareissulla Ranskan Alpeilla ja tuun kotiin viikon päästä. Mikäli ymmärsin oikein, meillä ei oo siellä mökillä kenttää, joten ei kannata ihmetellä, jos mua ei saa kiinni puhelimella. Kirjottelen sitten tästä hiihtoreissusta kun oon taas kotiutunut.