Elsteri Belgiassa: Svetsi, ystävät ja paljon muuta

Moikka pitkästä aikaa!

Mun on ikuisuuden ajan pitänyt kirjoittaa hieman kuulumisia, mutta en oo löytänyt aikaa tarpeeksi kirjoittamiseen. Tänään kuitenkin oon hieman kipeenä ja näin iltapäivästä jaksan kirjoitella hieman.

Sunnuntai 27.1.

Kävin Brysselissä ilmastomielenosoituksessa jälleen kerran. Tällä kertaa paikalla oli kaikenikäisiä henkilöitä, koska oli sunnuntai ja valtaosalla ei ollut töitä. Mä menin sinne muutaman vaihto-oppilaan kanssa ja oli oikeestaan ihan kivaa. Käveltiin Bruxelles Nordilta (rautatieasema) Euroopan parlamentille. Sen jälkeen käveltiin vielä keskustaan ja mentiin kahville. Vaikka satoi vettä koko päivän, ei se oikeastaan haitannut.

Keskiviikko 30.1.

Keskiviikkoisin kaikissa Belgian kouluissa koulu loppuu aiemmin. Monelle muulle se tarkoittaa ahkeraa opiskelua, mutta mulle ja muille vaihtareille se enemmänkin tarkoittaa vapaata iltapäivää. Mulle ja muutamalle muulle vaihtarille tästä keskiviikon vapaa-ajasta on tullut lounas-kerho. Mennään porukalla syömään ja sitten sen jälkeen tehdään jotain. Keskiviikkona näin sit Ellenin, Jacobin ja Sarahin ja käytiin syömässä ja mentiin ettimään Sarahille housuja. Sarah on Uudesta Seelannista tuleva vaihtari, joka saapui tänne tammikuun alussa. Sillä tais olla vähän sama ongelma kuin monella muulla, että ei oikein ollut tarpeeks vaatteita mukana ja tarvi sit löytää jostain jotain. Etittiin housuja ja mentiin sitten kaakaolle.

Torstai 31.1.

Torstaina menin koulun jälkeen Saran luokse. Oltiin siellä hetken aikaa, kunnes meitä tultiin hakemaan Saran Rotary-klubin tapaamiseen. Lupasin mennä sen kanssa sinne syömään. Sara on ainut vaihtari siinä klubissa ja sen klubi oli sanonut, että Sara voi pyytää toista vaihtaria tulemaan mukaan. Mulla oli ainakin tosi mukava ilta.

Lauantai 2.2.

Lauantaina oli vuorossa mennä Leuveniin. Se oli toinen kerta, kun sinne menin. Näin Saran, Adelan, Isaacin ja Trumanin siellä. Jollakin tavalla Truman onnistui myöhästymään junastaan kaksi kertaa, mutta lopulta pääsi meidän kanssa perille. Käytiin syömässä ja sitten mentiin käymään Leuvenin yliopiston kirjastossa. Se on poltettu maantasalle kummassakin maailmansodassa ja rakennettu sitten uudelleen. Jälleen kerran koko päivän satoi vettä, joten kehiteltiin tosiaan hieman sisätekemistä. Illalla mentiin Isaacin luokse syömään, sillä se asuu Leuvenissä ja sen perhe halus laittaa meille ruokaa. Illalla otin junan takaisin kotiin.

Sunnuntai 3.2.

Aamupäivällä lähdettiin mun perheen kanssa Waterloohon. Siellä mentiin mun host-vanhempien kavereille brunssille. Mä ja mun host-isä käytiin tutustumassa Waterloon taistelu-paikkaan. Waterloossa tosiaan oli Napoleonin taistelu ja sinne on rakennettu sen muistomerkki ja museo. Kiivettiin muistomerkin luokse, joka on rakennettu mäen päälle ja sen jälkeen käytiin museossa. Vaikka kannata sotimista missään määrin, oli se taistelu musta tosi vaikuttava.

Keskiviikko 6.2.

Jälleen kerran koulun jälkeen otin metron keskustaan ja näin mun kavereita. Tällä kertaa näin Ellenin, Saran ja Luisan. Käytiin syömässä ja sitten mentiin hieman ostoksille. Mä en yleensä tykkää ostella mitään, mutta keskiviikkona löysin paidan ja housut, joista todella tykkäsin. Mulle, Saralle ja Ellenille on kehittynyt tapa hakea vohvelit yhdestä kojusta, missä tehään hirmu hyviä vohveleita. Käytiin sit keskiviikkonakin.

Perjantai 8. - tiistai 12. helmikuuta

Perjantai-iltapäivänä menin lentokentälle. Näin samalla mun ensimmäistä host-äitiä, joka mut vei kentälle. Oli ihanaa nähdä ja jutella hetken aikaa kuuluisia. Moraalisesti lentäminen tuntui kamalan pahalta, koska en halua lentää, sillä se kuluttaa maapalloa valtavan paljon. Pois tulin kuitenkin junalla, mikä helpotti moraalista kärsimystä valtavan paljon. Tosiaan perjantaina lensin Svetisin Baseliin ja hämmästelin lentokenttää. Siellä on mahdollista poistua kolmeen eri maahan, Ranskaan, Saksaan ja Svetsiin. Itse poistuin Sveitsin puolelle ja löysin Christinan siskon, joka tuli junalla mua hakemaan.

Reissun aikana kävin Christinan kanssa luistelemassa, parissa museossa ja ravintolassa. missä on pimeämpää, kuin voi kuvitella. Siellä ravintolassa tarjoilijat on sokeita ja siellä halutaan tarjota myös muille se kokemus, millaista on syödä sokeana. Tietenkin koko ravintolan alkuperäinen idea on tarjota töitä sokeille ihmisille ja musta se on valtavan ihana asia. Ruoka oli erittäin hyvää ja kokemus ikimuistoinen. Yhtenä päivänä laitettiin Christinan kanssa ruokaa ja kaks Christinan kaveria tuli syömään meidän kanssa meidän laittamaa lohikeittoa. Maanantaina Christinan äiti laittoi fonduen, jota syötiin.

Tiistaina otin junan kotiin ja matka sujui yllättävän nopeasti, vaikka en juuri mitään tehnyt. Söin mun eväitä ja kattelin lähinnä maisemia. Välillä kuuntelin hieman musiikkia ja kirjoitin englannin kirjoitelmaa.

Brysselissä otin metron kotiin. Metrossa oli pariskunta, jotka istuivat yhdessä. Nainen oli laittanut jalkansa miehen jalan päälle ja se ei estänyt ketään istumasta heitä vastapäätä. Toinen mies tuli metroon ja haastoi riitaa siitä, kuinka rasistisia tää pariskunta oli, kun esti häntä istumasta siihen penkille. Tilanne melkein riistäytyi tappeluksi, mutta onneksi metrossa oli paljon porukkaa, jotka erottivat nämä kaksi miestä toisistaan. Entistä onnellisempi olin, kun tää pariskunta lähti pois, vaikka riitaa haastanut mies jäi sinne vielä ja hän jatkoi saarnaamista siitä, kuinka pariskunta oli toiminut väärin.

Keskiviikko 13.2.

Ympäiri Belgiaa oli lakkoja. Lakko oli pääasiassa julkisen liikenteen lakko, mutta koska ilman julkista liikennettä täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät pääse töihin ilman junia tai busseja, joten myös monet kaupat oli kiinni. Mäkin tulin sitten koulusta kotiin, kun en metrolla päässyt keskustaan. Päätin tehdä tiikerikakkua ja niin tein. Se maistu hirmu hyvältä ja siitä tykkäs myös mun host-perhe.

Torstai 14.2.

Koulussa oli pystynyt ostamaan ruusuja kavereille ystävänpäivän kunniaksi. Mä en muistanut ostaa kenellekään ja en myöskään saanut keltään ruusua. Hieman harmitti nähdä joillakin suuri kimppu kukkia kädessä, mutta toisaalta ei se ole niin vakavaa. Enemmän kaipasin kotiin ja mun omia ystäviä. Oli penkkarit samana päivänä ja se tarkoittaa riemua Suomen kouluelämään.

Perjantai 15.2.

Perjantaina Suomessa mun ihanat kaverit tanssi Wanhat ja kyllä se sai mut vähän surulliseks. Tuntu, että mun kuuluis olla siellä ja tanssia niiden kanssa. Kuitenkin tanssin ens vuonna ja oon hirmu ylpee jokaisesta mun kaverista, joka tanssi Wanhat ja varmasti ylitti ittesä ainakin jossain määrin.

Lauantai 16.2.

Otin junan lauantaina Liégeen. Samassa junassa törmäsin sattumalta Patricioon ja Danieliin. Patricio on Meksikosta ja joka ikinen kerta unohdan, mistä se on kotoisin ja sitten nolottaa. Danielia en muista ikinä nähneeni. Matkustin niiden kanssa. He halusivat oppia Suomea, joten tottakai mä opetin. He testas mun espanjan kielen taitoja ja oon sitä mieltä, että en ollut ihan kamalan huono.

Liégessä näin Iiriksen ja mentiin juomaan kahvia terassilla, sillä ulkona oli älyttömän lämmintä. Iltapäivällä auringossa pärjäsi pelkällä neulepaidalla. Kiivettiin myös kuuluisat Liégen portaat. Niissä on 374 porrasta ja ne on tosi jyrkät. Säälin niitä, jotka asuu portaiden puolessa välissä ja joutuvat
kantamaan ostoskassit sen noin 150 askelmaa.

Tässä noin kolmen kuukauden kuulumisia lyhyesti. Suunnittelen meneväni suomalaiseen saunaan tässä joku päivä. Tänään telkkarista tulee dokumentti Suomesta ja meinasin kattoa sen ja tutkia, mitä Suomesta kerrotaan ulkomaalaisille. Veikkaisin, että talvesta ja luonnosta, mutta saa nähdä. Lisäilen tähän alas taas vähän kuvia.

Sen verran piti vielä sanoa, että parin viikon päästä on karnevaaliloma ja mä ja mun host-perhe lähetään Ranskaan hiihtämään ja laskettelemaan. Ariel lähtee mukaan ja tänään Ariel tulee kattomaan lasketteluvaatteita meille. Haluan käyä täällä Belgiassa tututumassa karnevaaleihin, sillä täällä on niihin jonkinlainen perinne.